on my playlist vol. 1

Ai että täähän perjantai on pullollaan hyvää uutta musiikkia!

Spekti - Macho Fantastico

Spektin tänään julkaistu uus sinkku. Oon kuunnellu Spektiä Trilogia-ajoista asti. Sanotaanko, että Spektillä on oma persoonallinen tyylinsä ja mä ainakin digaan. Ehkä tää biisi ei tuu kestää varmaan kymmentä kuuntelukertaa enempää mutta, nokkelaa!

Bakermat & Goldfish feat. Marie Plassard - Games Continued

Bakermatin tapaan saxohousea. Brilianttia! Tämän biisin bongaa myös eilen julkaistulta Ultra Europen viralliselta aftermovielta. Klik!

Nicki Minaj feat. Skylar Grey - Bed Of Lies
Vähän hartaampaa, lohkaisu Nickin tulevalta The PinkPrint-levyltä, joka julkaistaan muuten tämän kuun lopussa. Skylarin vokaalit käy tän biisin tunnelmaan kuin nenä päähän.

Azealia Banks - Ice Princess

Eksyin tuossa eräs ilta kuuntelemaan Azealia Banksin (tunnetaan hitistä 212, jota Sini Sabotagekin tais plagioida) Broke With Expensive Taste-debyyttialbumia ja tää biisi erityisesti jäi mieleen. Kertsi jää mukavasti soimaan päähän ja verseissä on asennetta. Tutustu koko levyyn tästä!

Pitbull feat. Chris Brown - Fun

Pitbullilta näemmä myös ilmestynyt uusi levy Globalization ja tää mukavasti swengaileva Fun-biisi vei mut välittömästi perjantai-illan etkoille. Täytynee ettiä töissä viikonloppuiltojen playlistille.

Jatkoon vai ei?

temptation is a beast

Azelia Banks - Ice Princess

Täällä lähti tää viikko käyntiin oikeinkin vauhikkaasti. Suuntasin maanantaina pikku kiireessä työpalaveriin keskustaan ja olin parkkeeraamassa autoani sinne missä sitä yleensä pidän, ihan senkin takia, että parkin maksaminen onnistuu kortilla. No, eikö se p*rkeleen kortinlukija ollu rikki enkä saanut maksettua. Sitten huomasin, että parkkialue kuuluu Easyparkiin (eli onnistuu maksaa puhelimella). Tällöin tuulilasiin olisi pitänyt kirjoittaa itse lappu ja eihän mulla ollu tietysti yhen yhtä kynää matkassa, ei laukussa eikä autossa. No, siinä sitten pyörin kun puolukka siellä ittessään ja koitin löytää sopivaa kiekkopaikkaa. Löysin! Ja sitten huomasin, että meikän parkkikiekko on kahessa osassa. Näppäränä naisena korjasin sen pikaseen purukumilla. Hermostuneilla näpeilläni rupesin rätnäämään puhelimesta biisiä ja asettelemaan nappeja korviin - ja PÄKS...

...mun iPhone 5C muuntautui asvaltin kautta simpukkamalliin. Eihän tuosta olekkaan kun pari kuukautta, kun kävin korjauttamassa uuden näytön. 

Päivän kärvistelin ilman puhelinta ja roikuin tiistaiaamuna Sonerakaupan kahvassa ja nyt mukana matkaa valkohopea iPhone 6. Lapsi on tyytyväinen. ☺︎

Eilen oli viikon eka ja vika vapaapäivä, jonka senkin kyllä vietin osittain työmaalla. Tällä kertaa kuitenkin viimesien koulujuttujen merkeissä. Oli niin rattosaa, että tää nolojen tilanteiden nainen onnistui reväyttään farkkujen persuksen, ei onneksi ihan saumoista kuitenkaan. Onpahan koettu siltäkin osin "Walk of Shame" Jyväskylän Kauppakadulla. 

Kiiruhdin Ärrän ja kaupan kautta kotiin, innostuin siivoomaan ja laittamaan ruokaa jo peräti kolmannetta kertaa viikon sisällä, itselleen tulee nykyään niin hirveän vähän kokkailtua. Pyöräytin kuitenkin pikaseen über-valkosipulisen lohi-caesarsalaatin.

Ruoanlaittoa pitäisi harrastaa selkeesti useammin - se on jotenkin terapeuttista. Nyt kun sitä ei enää työksikään tee.

Hurjan kovaa vauhtia on menny tääkin viikko, huomenna on taas perjantai - jippii! Saas nähdä kuinka hapoilla sitä on ihminen jouluna kaikkien näiden nakitettujen pikkujoulu pe & la ilta-yövuorojen jälkeen. Tykkään hurjana kun töissä tapahtuu, jossain vaiheessa vaan huomaa, että vaikka on kuinka hyvä haippi päälle ja mieli jaksaa - niin kroppa rupee väsymään. Onneks on kaikennäköstä virikettä, huomennakin taidan suunnata suoraan työvuorosta Brahan tsiikaileen JVG:tä. Omat ja kaverin valmistujaisetkin on tulossa tässä kuukauden sisällä ymsyms. 

ja JES. Ultra Europen virallinen aftermovie julkaistaan tänään! En malta pysyä pöksyissäni. Oon suunnitellu tässä, että rupeisin postailemaan joka perjantai musiikkipostauksen, jossa ehkä vähän vanhempien biisien nostoa ja uusien hypetystä. Miltä kuullostaa? Onko lukijoilla muita toiveita/ehotuksia? 

"the" catch-up

Oon täällä kirjaimellisesti sormet syyhyten (klik!) oottanu koko päivän blogin pariin pääsemistä. Ilmotin tänään vain ja ainoastaan Instagramin kautta palaavani vanhan blogin merkeissä - ja hah, jotenkin hauska, että ihan muutamassa tunnissa sivun katselut nousi sieltä nollasta lähes kolmeensataan. Peukku!

Ois vissiin pienen "catch-upin" paikka. Niin mitäs mulle oikeen kuuluukaan? Viimeisin postaus on tehty sillosen uuden leiman merkeissä 25.3.2013, eli silleesä rapiasti 1,5 vuotta sitten. Sitä "helevetin tärkeetä asiaa" mulla on näyttäny olevan 24.3.2013, kun oon käyny elämäni ensimmäisessä kunnon työhaastattelussa. Vaikea uskoa, että olen nykyään töissä tuossa paikassa - joka aikoinaan meni sivu suun, työtehtävä on vaan eri kuin tuolloin hakemani. Tästä lisää myöhemmin. Alotetaan nyt kuitenkin vaikka tällä..

THANK GOD en asu enää sisaruskommuunissa isoveljeni kanssa (peace Bro!). Muutin syyskuussa ensiasukkaaksi 47 neliön kaksioon Jyväskylän Palokkaan, jollasesta siihen saakka saatoin vaan uneksia. Kaikki tuntu menevän enemmän kuin nappiin sillon, työpaikka toisella puolella tietä ja tuolloin syksyllä aloittamaani kouluunkaan ei ollut kuin kivenheitto. Täällä asun siis edelleen, mutta hakusassa on "ah-niin-korkeat-kriteerini" täyttävä kaksio keskustasta-keskustan liepeiltä.

Jep, no more ABC. Työskentelen nykyään tarjoilijana Revolution-nimisessä ravintolassa Jyväskylän keskustassa. Uutta suuntaa elämälleni etsiessäni kävin haastattelussa keittiön puolelle tuolloin 2013 maaliskuussa, mutta kohtalo puuttui peliin hah ja heittikin mut seuraavana opiskelemaan aikuisopistolle tarjoilijaksi. Tunsin ammattikoulun jäliltä jonkun sortin poltetta baarihommiin, no miksei. Ensimmäiseen työharjoitteluun suuntasin Revoon, koska tunsin sen omanlaisekseni, rennoksi paikaksi. Musta ei ikinä-IKINÄ (oke ei pitäs ikinä sanoo) tulis mitään fine dining-tarjoilijaa. À la carte-tarjoilu muutenkin jännitti alkuun, koska se oli jotain mitä en ollut koskaan kunnolla tehnyt. Harjoittelun ensimmäisen päivän koittaessa oletin tuusaavani tiskissä koko päivän, todellisuudessahan mulle lätkästiin listat kouraan heti ekana kymmenen minuutin aikana ja sanottiin että anna mennä, ykköseen tuli uudet. "No enhän mä ees oo tutustunu koko listaan" ei riittäny vaan painelin pöytään ja ihan hyvin oon selvinny tähän päivään asti. Sille tielle jäätiin. Koska erikoistun baaritarjoiluun, oon touhottanu menemään Brassa viimekeväästä aluksi työharjoitellen ja nykyään teen sielläkin oikeita töitä satunnaisesti. Oikeastaan, parempaa en vois toivoakkaan. Muutakun toivottavasti ne tarjoilijan paperit käpälään koulusta ens kuun aikana.

Porukoille on tullu myös perheenlisäystä, eli oon saanu pikkuveljen vähän karvaisemmassa muodossa. Jerry on samalla myös vähän mun vauvva. ♥︎ Koiravauvakuumettahan mulla on ollu siitä lähtien kun oon muuttanut kotoa pois - ja nyt sitä rupeaa olemaan kyllä sen verran, että oman hösö se on hankittava ja pian!

Tässä välissä mainittava myös tähän astisen elämäni huikeimmasta viikosta. (toinen oli myös Lapissa viettämäni viikko erämökillä ilman juoksevaa vettä ja sähköä...) Viime kesänä matkustettiin tyttöjen kesken Kroatian Splitiin. Reissu mitä varmaan kaikki ootti yhtä kovasti viimestään sen jälkeen kun hommattiin liput Ultra Europe-festivaaleille. Tästä on jaksettu hypettää niin paljon ja hypetetään vielä jatkossakin. Jos joku haluaa reissustooria - huuda hep! Splitistä riittää kyllä kerrottavaa. Oispa tuonne kyseisille kekkereille myös ensikesäksi liput, mutta tällä hetkellä käydään aikamoista vääntöä että kuka saa kovimpaan sesonkiaikaan töistä lomaa viikoks - jaiks.

Sama Venla tai paremminkin "Eve" täällä kirjottelee siis edelleen. Edelleen sinkku (ellei lasketa elämäni kahta miestä Ben & Jerryä, sen kyllä huomaa...) kaksketkolme vee kaupunkilaistunut maalaislikka. Parantumaton shoppailija ja sopivasti juhliva. Harrastaminen on vähän jääny oikeastaan siitä syksystä kun koulun aloitin. Samana syksynä sain tuomion mun orastavasta rannekanavaoireyhtymästä. Molemmat kädet pitäis leikata. Salihommat vähän niin kun jäi, osittain ehkä senkin takia ettei vuorokaudessa vaan riittäny tunnit, duuni-koulu-työharjottelu. Jossain vaiheessa ranteiden kondis äityi niinkin mukavaksi kun aamulla ei pysynyt edes hammasharja kädessä. Kaverin vinkkauksesta (kiitos!) päädyinkin jäsenkorjaajalle ennen leikkausajan sopimista ja puolessa vuodessa ranteet oli ilman leikkausta kuin uudet. Nyt rupeis olee jo toivoa sen jo vuosi sitten maksamani ONRAMP-kurssin aloittamiselle, jes! Jonka pääsen näillä näkymin starttaamaan tammikuussa. Tässä rapiat 15 kiloa keränneenä taidan tuumata, että ylipaino on ylivoimaa! (or not) No, pohjalta ei ainakaan ole matka kuin ylöspäin.

Luulenpa, että tässä kaikki tältä erää. Haukkuja, kehuja ja postausehdotuksia otetaan vastaan. Nyt paneuduttava huomenna koittavaan opettajan suulliseen viinastenttiin! Vi ses!
edit// MUZIKA!

Royal Blood - Ten Tonne Skeleton